15. Ihmisten suhtautuminen Jeesukseen

₇Jeesus siirtyi sitten taas opetuslastensa kanssa järven rannalle, ja sinne kerääntyi suuri joukko ihmisiä. Heitä tuli Galileasta, Juudeasta ₈ja Jerusalemista, Idumeasta ja Jordanin takaa sekä Tyroksen ja Sidonin seudulta. Heitä tuli suurin joukoin hänen luokseen, kun he kuulivat, mitä kaikkea hän teki. ₉Jeesus käski opetuslastensa pitää venettä varalla, jottei hän jäisi väkijoukon jalkoihin. ₁₀Hän näet oli parantanut monia, ja niin kaikki, joilla oli vaivoja, tungeksivat häntä kohti yrittäen koskettaa häntä. ₁₁Kun saastaiset henget näkivät hänet, ne heittäytyivät hänen eteensä ja huusivat: »Sinä olet Jumalan Poika!» ₁₂Mutta hän varoitti ankarasti niitä paljastamasta häntä.

₂₀Jeesus palasi sitten kotiin, ja kansaa kerääntyi taas niin paljon, etteivät hän ja opetuslapset edes päässeet syömään. ₂₁Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan.

₂₂Mutta lainopettajat, joita oli tullut Jerusalemista, sanoivat: »Hänessä on Belsebul, itsensä pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa.» ₂₃Silloin Jeesus kutsui heidät luokseen ja puhui heille vertauksin: »Miten Saatana voi ajaa ulos Saatanan? ₂₄Jos valtakunta jakautuu ja taistelee itseään vastaan, se ei voi kestää, ₂₅eikä myöskään perhe kestä, jos sitä repivät riidat. ₂₆Ja jos Saatana nousee itseään vastaan, se ei voi kestää, vaan sen loppu on tullut. ₂₇Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä. Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat. ₂₈Totisesti: Kaikki tullaan antamaan ihmisille anteeksi, kaikki synnit ja herjaukset, miten he sitten herjaavatkin. ₂₉Mutta jos joku herjaa Pyhää Henkeä, hän ei saa ikinä anteeksi vaan on syypää ikuiseen syntiin.» ₃₀He näet olivat sanoneet, että Jeesuksessa oli saastainen henki.

₁Jeesus lähti sieltä ja tuli kotikaupunkiinsa, ja opetuslapset olivat hänen kanssaan. ₂Kun tuli sapatti, hän ryhtyi opettamaan synagogassa, ja häntä kuunnellessaan monet kyselivät hämmästyneinä: »Mistä hän on saanut tämän kaiken? Mikä on tämä viisaus, joka hänelle on annettu? Mitä ovat nuo voimateot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? ₃Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme.» Näin he torjuivat hänet.

₄Jeesus sanoi heille: »Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan, sukulaistensa parissa ja omassa kodissaan.» ₅Niinpä hän ei voinut tehdä siellä yhtään voimatekoa; vain muutamia sairaita hän paransi panemalla kätensä heidän päälleen. ₆Ihmisten epäusko hämmästytti häntä. Hän kulki sitten kylästä kylään ja opetti.

₁₁Fariseuksia tuli väittelemään Jeesuksen kanssa. He vaativat häneltä merkkiä taivaasta pannen näin hänet koetukselle. ₁₂Jeesus huokasi syvään ja sanoi: »Miksi tämä sukupolvi vaatii merkkiä? Totisesti: tälle sukupolvelle ei merkkiä anneta.» ₁₃Ja hän jätti heidät, astui taas veneeseen ja lähti vastarannalle.

₂₇He tulivat taas Jerusalemiin. Kun Jeesus kävi temppelissä, tulivat ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat hänen luokseen. ₂₈He kysyivät häneltä: »Millä valtuuksilla sinä tällaista teet? Kuka sinut on valtuuttanut tekemään tätä?» ₂₉Jeesus vastasi heille: »Minäkin teen teille kysymyksen. Vastatkaa te ensin minulle, niin minä sanon teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen. ₃₀Oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä? Mitä sanotte?»

₃₁He neuvottelivat keskenään: »Jos sanomme: ’Taivaasta’, hän sanoo: ’Miksi sitten ette uskoneet häntä?’ ₃₂Sanoisimmeko sitten: ’Ihmisistä’?» Mutta he pelkäsivät kansaa, sillä kaikkien mielestä Johannes oli todella profeetta. ₃₃Niin he vastasivat Jeesukselle: »Emme tiedä.» Silloin Jeesus sanoi: »En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen.»