10.1.2024 Keskiviikko
Kuuntele Tässä olen harjoitus 10.1.2024
TÄSSÄ
Jumala, katson usein kohti mennyttä tai tulevaa. En kuitenkaan ole kummassakaan, vaan olen tässä hetkessä, joka on nyt. Juurruta minut tähän hetkeen, niin että tunnen maan jalkojeni alla, istuimen allani, kädet sylissäni. Rauhoita hengitykseni, sydämeni syke, ajatukseni.
. . .
Ole minussa oleva henki, rauha, tietoisuus, lepo.
SANA
Ennen uskon aikaa me olimme kuitenkin vartioituina lain vankilassa, kunnes usko ilmestyisi. Kristuksen tuloon asti laki oli siis meidän valvojamme. Kun sitten uskoimme, meistä tuli Jumalan silmissä syyttömiä. Kun usko nyt on tullut, emme enää ole valvojan vallassa.
Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskovina kuulutte Kristukseen Jeesukseen. Te Kristukseen kastetut olette pukeneet Kristuksen yllenne. Ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata ihmistä, ei miestä eikä naista. Kristuksen Jeesuksen yhteydessä te kaikki olette yksi. Ja jos teidät on liitetty Kristukseen, olette tekin yhdessä se Abrahamin jälkeläinen, josta on luvattu tehdä perillinen. (Gal. 3: 23–29)
Tunnenko syyllisyyttä helposti? Kyselenkö usein, mitä olisin voinut tehdä toisin? Auttaako syyllisen etsiminen muuttamaan asiaa? Usko tuo elämääni Jumalan näkökulman. Jumalan silmissä olen syytön. Ja olen Jumalan lapsi. Miltä se tuntuu? Elän onnellisten maassa, jossa tasa-arvokysymykset on hoidettu hyvin. Tunnistanko siitä huolimatta joskus alemmuutta tai epävarmuutta, ulkopuolisuutta? Miten itse käyttäydyn, jotta kukaan lähelläni ei tuntisi oloaan epävarmaksi, alitetuksi tai ulkopuoliseksi?
TÄSTÄ ETEENPÄIN
Me olemme erilaisinakin samaa alkuperää, ytimeltämme yhtä Kristuksessa.
