10.2.2024 Lauantai

Kuuntele Tässä olen harjoitus 10.2.2024

TÄSSÄ

Tulen eteesi, Jumala. Olen nälkäinen, janoinen ja väsynyt. Sinä ojennat minulle leipää.

. . .

Kiitos, että tunnet niin hyvin tarpeeni.

SANA

Noihin aikoihin Jeesuksen luokse oli taas kerran kokoontunut paljon ihmisiä. Kun heillä ei ollut mitään syötävää, Jeesus kutsui oppilaat koolle ja sanoi: ”Minun käy sääliksi näitä ihmisiä. He ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää. Jos lähetän heidät kotiin nälkäisinä, he nääntyvät matkalla. Jotkut heistä ovat tulleet kaukaakin.” Oppilaat sanoivat: ”Mistä tällaiselle joukolle löytyisi tarpeeksi leipää täältä, missä ei ole mitään?”

”Montako leipää teillä on?” Jeesus kysyi, ja oppilaat vastasivat: ”Seitsemän.”

Jeesus käski ihmisiä istuutumaan maahan. Hän otti ne seitsemän leipää ja lausui kiitosrukouksen. Sitten hän mursi leivästä paloja ja antoi palat oppilaille, jotka jakoivat ne ihmisille. Heillä oli myös muutama pikkukala. Jeesus siunasi kalat ja käski tarjota nekin. Väkijoukko söi vatsansa täyteen. Tähteeksi jääneitä leivänpaloja kertyi seitsemän korillista. Syöjiä oli ollut noin neljätuhatta. Jeesus lähetti heidät pois, nousi oppilaidensa kanssa veneeseen ja meni Dalmanutan seudulle. (Mark. 8: 1–10)

• Kaipaanko Jeesukselta sääliä vai myötätuntoa? Mitä kaipaan? Sitäkö, että hän näkisi elämän nälkäni ja kaipauksen janoni. Miltä tuntuisi, kun Jeesus tulisi viereeni ja ojentaisi kätensä? Saisin tarttua ojennettuun leipään. Siihen, mitä juuri tänään elämääni tarvitsen.
• Kertomus hämmentää. Niin vähän ja niin paljon. Mitä minun pitäisi antaa omastani, vähästäni, arvokkaimmastani? Omastani, ajastani, osaamisestani? Monet saisivat, hyvä lisääntyisi.

TÄSTÄ ETEENPÄIN

Kiitos siitä, mitä minulla tänään, juuri nyt, on. Kaikesta, mitä minulle olet lahjoittanut, Jumala.