11.2.2024 Laskiaissunnuntai

Kuuntele Tässä olen harjoitus 11.2.2024

TÄSSÄ

”Käykäämme nyt Jerusalemiin ja yhdessä paastotkaamme ja Jeesusta kärsimystiellänsä nyt nöyrästi seuratkaamme.” (VK 54: 1)

. . .

Kulje edelläni Jeesus!

SANA

Matkalla Jerusalemiin Jeesus kulki muiden edellä. Oppilaat olivat matkasta ihmeissään ja muut perässäkulkijat peloissaan. Jeesus vei kaksitoista oppilasta syrjään ja kertoi heille, mitä hänelle tapahtuisi: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä Ihmisen Poika luovutetaan ylipappien ja oppineiden käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan ja luovuttavat vierasuskoisille. Nämä pilkkaavat, sylkevät ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Kolmen päivän kuluttua hän kuitenkin nousee kuolleista.” Jaakob ja Johannes, Sebedeuksen pojat, tulivat Jeesuksen luokse ja sanoivat: ”Opettaja, me tahdomme, että annat meille mitä tahansa pyydämme.” ”Mitä te sitten haluatte?” Jeesus kysyi, ja he vastasivat: ”Kun olemme kirkkaudessasi, anna meidän istua sinun vieressäsi, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolella.” Jeesus sanoi: ”Ette tiedä, mitä pyydätte. Pystyttekö juomaan sen maljan, jonka minä juon? Pystyttekö ottamaan sen kasteen, jolla minut kastetaan?”

”Pystymme”, he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: ”Te joudutte juomaan saman maljan kuin minä, ja teidät vielä kastetaankin samalla tavoin. Minä en kuitenkaan voi luvata, kuka saa istua oikealla tai vasemmalla puolellani. Paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.” Kun muut kymmenen oppilasta kuulivat tästä, he suuttuivat Jaakobille ja Johannekselle. Jeesus kutsui heidät kaikki luokseen ja sanoi: ”Tehän tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsevinaan kansoja ja olevinaan suurmiehiä, ovat oikeasti pelkkiä alistajia. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Jos joku teistä tahtoo tulla suureksi, hänen on oltava toisten palvelija. Jos joku teistä haluaa olla joukkonne ensimmäinen, hänen pitää olla kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja maksamaan hengellään kaikkien lunnaat.” (Mark. 10: 32–45)

• Jeesuksen matkaseurueen tunnelmassa oli jotain outoa. Milloin olen itse ollut samalla tavoin epätietoisena ja pelonsekaisena matkalla kohti tulevaa? Missä Jeesus on silloin ollut, kaukana edelläni, aivan lähelläni vai missä?
• ”Me menemme nyt Jerusalemiin.” Aina ei ole mahdollista valita määränpäätä eikä sitä, mitä siellä tapahtuu. Realiteetteihin täytyy suostua. Oppilaat halusivat kuitenkin pitää kiinni toisenlaisesta todellisuuskuvasta, johon kuului kirkkaudessa oleminen. Millaisen keskustelun käyn Jeesuksen kanssa oman elämäni realiteeteistä ja kirkkauden toiveestani?
• Jeesuksen sanojen mukaan palveleminen ja orjana oleminen ovat valittuja toimintatapoja, eivät alistumista. Joukon ensimmäinen johtaa palvelemalla. Kuljen tällaisen tiennäyttäjän perässä kohti Jerusalemia. Mitä matkalla rukoilen?

TÄSTÄ ETEENPÄIN

”Käykäämme siis Jerusalemiin, on ikuinen kirkkaus siellä. Ja luoksensa kerran hän kokoaa ne, jotka hän tunsi tiellä.” (VK 54: 4)