12.1.2024 Perjantai

Kuuntele Tässä olen harjoitus 12.1.2024

TÄSSÄ

Jumala, minä hapuilen sinun läsnäoloosi, mutta sinä olet jo läsnä, paikalla, odottamassa. Haluan avautua sinulle, sulkea huolieni ja kiireideni oven ja olla tässä, läsnäolosi rauhassa.

. . .

Sinä avaat minulle rauhan ja vapauden tilan. Sinä rauhoitat sisimpäni, sinä hengität minussa. Pyhä henkesi luo minussa uutta.

SANA

Jeesus palasi taas Kapernaumiin. Jonkin ajan kuluttua ihmisille selvisi, minne hän oli majoittunut. Paikalle kerääntyi niin paljon väkeä, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus opetti heitä. Neljä miestä kantoi halvaantunutta hänen luokseen, mutta kun he eivät päässeet väkijoukon läpi, he kaivoivat kattoon aukon Jeesuksen yläpuolelle. Aukon tehtyään he laskivat alas paarit, joilla halvaantunut makasi.
Kun Jeesus näki miesten uskon ja luottamuksen, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”

Talossa istui myös muutamia oppineita. He ajattelivat itsekseen: ”Mitä tuo oikein puhuu? Hänhän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi? Ei kukaan muu kuin yksi, Jumala.” Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi: ”Miksi te tuollaista haudotte mielessänne? Onko helpompaa sanoa halvaantuneelle: ’Rikkomuksesi annetaan anteeksi’ vai sanoa: ’Nouse, ota makuualustasi ja kävele’? Teen tämän osoittaakseni, että Ihmisen Pojalla on maan päällä valta antaa syntejä anteeksi.” Sitten Jeesus puhui halvaantuneelle: ”Minä käsken sinua: nouse, ota alustasi, jolla makaat, ja mene kotiisi!”
Mies nousi saman tien, otti alustansa ja lähti pois kaikkien nähden. Kaikki olivat ihmeissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole koskaan nähneet.” (Mark. 2: 1–12)

• Kuvittelen mielessäni olevani tuo halvaantunut mies. Mitä ajattelen, kun Jeesus sanoo: Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi? Olenko pettynyt, ettei hän heti paranna minua?
• Syntyy kiistaa oppineiden ja Jeesuksen välille. Kesken kiistelyn Jeesus sanoo: “ Ota alustasi ja mene kotiisi”. Miltä minusta tuntuu olla kiistelyn keskipisteenä? Entä miltä tuntuu, kun kuulen Jeesuksen käskyn ottaa alusta ja lähteä kotiin?

TÄSTÄ ETEENPÄIN

Jumala, vahvista luottamustani, että voin levollisesti katsoa huomiseen ja tuleviin päiviin. Pidä minusta huoli, niin kuin pidät luonnosta, joka vielä nukkuu talviuntaan roudan ja lumen vankina, odottaen kuitenkin kevättä ja luottaen uuden elämän puhkeamiseen.