Suomen Pipliaseura

3.4.2024 Keskiviikko

Kuuntele Tässä olen harjoitus 3.4.2024

TÄSSÄ

Etsin sinua, Jumala, tänäänkin. Mistä tunnistan sinut? Haavoista, joita näen vastaantulevissa? Käsistä, jotka ojentavat leipää nälkäiselle? Siinä sinä olet, elämän kivussa ja nälässä.

. . .

Murra minulle pala leipää.


SANA

Samana päivänä kaksi Jeesuksen oppilasta oli matkalla Emmaus-nimiseen kylään, jonne oli Jerusalemista pitkä kävelymatka. He puhuivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Kun he juttelivat ja pohdiskelivat, Jeesus itse tuli ja liittyi heidän seuraansa. He eivät kuitenkaan kyenneet tunnistamaan häntä.

”Mitä te täällä oikein mietitte?” Jeesus kysyi. Oppilaat pysähtyivät surullisen näköisinä, ja Kleopas-niminen oppilas sanoi: ”Taidat olla koko Jerusalemin seudulla ainoa, joka ei tiedä, mitä kaupungissa on viime päivinä sattunut.” ”Mitä siis?” Jeesus kysyi, ja he kertoivat: ”No tämä Jeesus Nasaretilaisen tapaus. Hän oli mahtava mies, profeetta, jonka teot ja puheet olivat voimannäyttöjä Jumalan ja ihmisten edessä. Niinpä ylipapit ja kansanjohtajat luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan, ja hänet ristiinnaulittiin.
Me toivoimme, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin vapaaksi. Tästä kaikesta on kohta kolme päivää, mutta nyt ovat joukkoomme kuuluvat naiset saaneet meidät hämmentymään. He menivät varhain aamulla haudalle, mutta eivät löytäneet Jeesuksen ruumista. He tulivat ja kertoivat nähneensä näyn, jossa enkelit sanoivat hänen olevan elossa. Muutamat meistä lähtivät haudalle ja näkivät sen olevan tyhjä, niin kuin naiset olivat sanoneet. He eivät nähneet Jeesusta.” Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä hidasjärkisiä! Kauanko teiltä kestää uskoa se, mitä profeetat ovat sanoneet? Eikö Kristuksen pitänyt kärsiä juuri noin ja saada sitten kunniansa kirkkaudessa?” Ja niin Jeesus kävi Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen läpi kaikki kirjoitukset ja selitti oppilaille, mitä hänestä kerrottiin niissä.

He olivat jo saapumassa kylään, johon olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaa, mutta oppilaat kielsivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ”Jää tänne meidän kanssamme. Onhan päivä jo kohta illassa.” Niin Jeesus meni sisään ja jäi heidän seuraansa. Kun he sitten söivät yhdessä, Jeesus otti leivän ja lausui kiitosrukouksen. Hän mursi leivästä paloja ja antoi ne oppilaille. Silloin oppilaiden silmät avautuivat ja he tunsivat hänet. Samassa Jeesus kuitenkin katosi heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: ”Ilmankos sydämemme oli ihan liekeissä, kun hän puhui meille matkalla ja avasi meille kirjoitusten merkityksen. ” He lähtivät saman tien ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista apostolia ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä vahvistivat, että Herra oli tosiaan noussut kuolleista ja ilmestynyt Simonille. Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunnistaneet Jeesuksen hänen murtaessaan leivästä paloja. (Luuk. 24: 13–35)

  • Miten Jeesus on ilmestynyt minulle murheen ja epätoivon keskellä? Olenko heti tunnistanut hänet? Vai vasta myöhemmin huomannut, että hän oli luonani juuri silloin, kun tarvitsin häntä?
  • Milloin minä olen saanut jakaa sydämeni murheita ystävälle? Voinko puhua murheistani Jeesukselle?

TÄSTÄ ETEENPÄIN

Yllättävien tapahtumien ja epävarmuuden keskellä, anna, Jeesus, minulle luottamus sinun läsnäoloosi, vaikka minä en tunnistaisi sinua. Sinä olet elämässäni mukana minun tunteistani huolimatta.

Raamatunteksti(t)

Jeesus ilmestyy Emmauksen tiellä

13Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. 14He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. 15Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. 16He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.

17Jeesus kysyi heiltä: »Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?» He pysähtyivät murheellisina, 18ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: »Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.»

19»Mitä te tarkoitatte?» Jeesus kysyi. He vastasivat: »Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. 20Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. 21Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, 22ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla 23mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. 24Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet.»

25Silloin Jeesus sanoi heille: »Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? 26Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.» 27Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

28He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, 29mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: »Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.» Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. 30Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. 31Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. 32He sanoivat toisilleen: »Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?»

33Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. 34Nämä sanoivat: »Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.» 35Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.

Luukas 24:13-35KR92Avaa lukunäkymä
Suomen Pipliaseurav.4.21.9
Seuraa meitä