5.2.2024 Maanantai
Kuuntele Tässä olen harjoitus 5.2.2024
TÄSSÄ
Tulen luoksesi niin kuin sairas tulee lääkärin luo, huolissani, epävarmana, etsien paranemista.
. . .
Kosketa minua lempeästi. Kosketa kipeyttäni, haavaani, sitä, mikä minussa on halvaantunut.
Tee minut terveeksi.
SANA
Järven yli päästyään Jeesus ja oppilaat rantautuivat Gennesaretiin. Kun he nousivat veneestä, Jeesus tunnistettiin heti. Ihmiset lähtivät juosten levittämään tietoa koko seudulle, ja sairaita alettiin tuoda paareilla sinne, missä Jeesuksen kuultiin olevan. Minne vain hän menikin – kylään, kaupunkiin tai maatilalle – aina ihmiset toivat aukioille sairaita. He pyysivät, että nämä saisivat koskettaa edes Jeesuksen viitan tupsua. Kaikki, jotka koskettivat sitä, paranivat. (Mark. 6: 53–56)
Gennesaretin järven rannalla on suurikokoisen maalaus, jossa on kuvattuna Jeesuksen jalat, viitan helma ja kädet, jotka kurkottelivat kohti viitan tupsua. Voin kuvitella kuvan silmieni eteen ja astua kuvan tapahtumaan. Katselen pölyävää maata kansanjoukon liikkuessa. Sairaita, jotka lojuvat maassa ja toivovat yltävänsä koskettamaan ohi kulkevan Jeesuksen viitan helmaa tai tupsua. Joitakin onnistaa ja he paranevat. Entä jos olen se, joka ei yllä viitan tupsuun. Joka jää paikalleen eikä elämä muutu. Miltä se tuntuu? Miltä tuntuu kuulua Jeesuksen seurueeseen? Millainen on se tämän päivän kristittyjen yhteisö, johon kuulun? Millaisen toivoisin sen olevan?
TÄSTÄ ETEENPÄIN
Jumala, mitä jos minun elämäni ei suju niin kuin noiden toisten, kun sairaus tai puute ei väisty, vaikka vaippasi tupsu kulkee yhä uudelleen ohitseni. Ole minun kanssani tässä missä olen.
