8.2.2024 Torstai
Kuuntele Tässä olen harjoitus 8.2.2024
TÄSSÄ
Jumala, sinä kutsut minua seuraasi kaiken aikaa. Kutsut kulkemaan askelissasi. Joskus viivyttelen omissa maailmoissani, loitonnan sinut ja kutsusi ja sinä kestät sen. Katselet kauempaa, niin kuin äiti katsoo pientä, joka haluaa kulkea omia polkujaan, mutta palaa nopeasti äidin syliin retkiltään.
. . .
Kiitos, että saan juosta turvaan luoksesi. Luottamuksesi syliin. Vaikka en tunne itseäni aina rakkautesi arvoiseksi.
SANA
Jeesus lähti Tyroksen seudulle. Hän meni erääseen taloon ja toivoi, ettei kukaan saisi tietää siitä. Salailu ei kuitenkaan onnistunut. Hänestä kuuli eräs nainen, jonka tytärtä vaivasi demoni. Nainen tuli heti Jeesuksen luokse ja heittäytyi hänen jalkoihinsa. Nainen ei ollut juutalainen vaan Syyrian foinikialaisia. Hän pyysi Jeesusta karkottamaan demonin hänen tyttärestään. Jeesus sanoi: ”Antaa ensin lasten syödä vatsansa täyteen. Ei ole oikein ottaa leipää lapsilta ja viskata sitä piskeille.” Nainen väitti vastaan: «Herra, saavathan koiranpennutkin olla pöydän alla syömässä lapsilta putoavia muruja.» Silloin Jeesus sanoi naiselle: ”Olipa hyvin sanottu. Mene, demoni on lähtenyt tyttärestäsi.” Nainen meni kotiin ja näki lapsensa makaamassa vuoteella. Demoni oli lähtenyt. (Mark. 7: 24–30)
Jeesus halusi piiloutua, olla salassa. Ehkä hän halusi levätä. Kuitenkin ihmiset työntyvät hänen luokseen pyyntöineen ja murheineen, niin kuin nainen hädässään. Jeesus tyrmää hänet loukkaavasti. Onko Jeesus torjunut minut joskus? Tai toinen ihminen? Miltä se on tuntunut? Nainen oli kuitenkin luottavainen ja rohkea. Löytyykö minusta samanlaista rohkeutta puolustaa oikeuksiani epäoikeudenmukaisuuden kohdatessa? Löytyykö minusta luottamusta Jumalaan silloinkin, kun tunnen, että hän torjuu minut?
TÄSTÄ ETEENPÄIN
Jumala, tee minusta luottamuksessa rohkea, että rohkenisin astua eteesi täydessä mitassa ja ajaa niiden asiaa, jotka ovat omien demoniensa vankeina ja vallassa.
