Markin jevanheli 4

₁Iisussa rupesi tuaš opaštamah järven rannalla. Hänen ympärillä keräyty niin äijän rahvašta, jotta Hänen piti aštuo veneheh. Hiän istu järvellä veneheššä, a rahvašjoukko oli rannalla. ₂Hiän opašti heilä monenmoisie as's'oja peittopakinoilla.

Hiän pakasi heilä näin: ₃«Kuulkua! Mieš läksi kylvämäh. ₄Konša hiän kylvi, niin šattu niin, jotta eryähät šiemenet tipahettih tien varteh, ta linnut tultih ta šyötih jyvät. ₅Toiset šiemenet kirvottih kiviseh muah, missä oli vain vähän multua. Ruttoseh ne nouštih orahalla, šentäh kun šiinä ei ollun pakšuh multua. ₆Ka konša päiväni nousi, še puahto orahat ta ne kuivettih, kun niillä ei ollun kunnon juurie. ₇Eryähät šiemenistä kirvottih ohtajaisikkoh. Ohtajaiset kašvettih ta tupehutettih orahat, eikä ne annettu eluo. ₈Ka oša šiemenistä kirposi hyväh muah. Ne nouštih orahalla, kašvettih ta annettih eluo, mi kolmekymmentä, mi kuušikymmentä, mi šata jyvyä.» ₉Šiitä Iisussa šano heilä: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»

₁₀Konša Iisussa jäi yksin, niin kakšitoista opaššettavua ta muut Hänen kera olijat ruvettih kyšelömäh Häneltä täštä peittopakinašta. ₁₁Hiän šano heilä: «Teilä on annettu tietyä Jumalan Valtakunnan peitošša pietyt as's'at. A noilla ulkopuolisilla kaikešta paissah vain peittopakinoilla.

₁₃Šiitä Iisussa šano heilä: «Ettäkö työ malta tätä peittopakinua? Miteinpä työ ka niin voitta malttua muita peittopakinoja? ₁₄Kylväjä kylväy Jumalan šanan. ₁₅Tien viereh kylvetty šiemen tarkottau niitä ihmisie, ket kuullah šana, vain šamašša kačo šaatana tulou ta tempuau pois heijän šytämeh kylvetyn šanan. ₁₆Kylvö kiviseh muah tarkottau niitä ihmisie, ket šanan kuultuo otetah še heti ilomielin vaštah. ₁₇No kun heissä ei ole juurta, heijän uško keštäy vain rupieman. Konša heitä ruvetah ajelomah tahi ahistamah šanan tähen, niin hyö šillä kertua jätetäh še. ₁₈Toiset tuaš ollah niin kuin ohtajaisikkoh kylvetty šiemen. Hyö kuullah Jumalan šana, ₁₉ka tämän muailman huolet, pohasvuon muanitukšet ta muut himot piäššäh valtah hiän šytämissä ta tupehutetah šana, ta še ei anna eluo. ₂₀Kylvö hyväh muah tarkottau niitä ihmisie, ket kuullah Jumalan šana ta otetah še vaštah. Nämä ihmiset annetah eluo: ken kolmekymmentä, ken kuušikymmentä, ken šata jyvyä.»

₂₁Iisussa šano: «Šitä varoinko lamppu tuuvvah pirttih, jotta panna še vakan tahi šijan alla? Omalla paikallah še pannah. ₂₂Ei ole mitänä peitettyö, mi ei tulis näkyvih, eikä mitänä peitošša piettyö as's'ua, mi ei tulis päivänvaloh. ₂₃Kun kellä ollou korvat, millä kuulla, še kuulkah.» ₂₄Šiitä Hiän lisäsi: «Pankua mieleh, mitä kuuletta. Millä miärällä työ miäryättä, šillä šamalla miärällä teiläki miärätäh. No teilä, ket kuuletta, vieläi lisän kera annetah. ₂₅Niätšen kellä on, šillä annetah. A kellä ei ole, šiltä otetah pois šeki, mi hänellä on.»

₂₆Iisussa šano: «Jumalan Valtakunta on tämmöni. Mieš kylväy šiemenen muah. ₂₇Hiän makuau yöt ta valvou päivät, ka šiemen noušou orahalla ta kašvau, a hiän ei tiijä mitein. ₂₈Mua ičeštäh kašvattau vil'l'an: enšin korren, šiitä tähkän, viimesekši täyven jyvän tähkäh. ₂₉Konša vil'l'a on kypšyn, mieš šamašša työntäy leikkuajat, šentäh kun leikkuun aika on tullun.»

₃₀Ta vielä Iisussa šano: «Mihpä myö voisima verrata Jumalan Valtakuntua? Mi peittopakina paššuais šitä šelittämäh? ₃₁Še on niin kuin gorčitsanšiemen, kumpani on pienin kaikista kylvöšiemenistä muan piällä. ₃₂No še kašvau, ta šiitä tulou šuurempi kuin kaikki muut kotipellon kašvit. Šen okšat ollah niin šuuret, jotta taivahan linnut voijah luatie pešät niijen pilvekšeššä.»

₃₃Monilla tämmösillä peittopakinoilla Iisussa pakasi rahvahalla Jumalan šanua šen verran, min verran hyö voitih ottua vaštah. ₃₄Ilmain peittopakinoja Hiän ei paissun heilä mitänä. Ka šiitä, konša ei ollun muita ihmisie, Hiän šelitti opaššettavillah kaiken.

₃₅Šamana päivänä illan tultuo Iisussa šano opaššettavilla: «Läkkä järven toisella puolella». ₃₆Opaššettavat toimitettih ihmiset pois ta iče aššuttih veneheh, kumpasešša Iisussa jo istu. Muitaki venehie läksi Hänen kera. ₃₇Äkkie nousi šuuri myršky. Uallot lyötih veneheh, niin jotta še rupesi jo täyttymäh. ₃₈No Iisussa vain makasi venehen peräššä, piä pielukšella. Opaššettavat noššatettih Hänet ta šanottih: «Opaštaja, etkö Šie välitä šiitä, jotta myö uppuomma?» ₃₉Iisussa nousi, kielti tuulta ta käški järvie: «Laivene, ole hil'l'ua!» Tuuli ašettu ta tuli ihan rašvatyyni. ₄₀Iisussa kyšy opaššettavilta: «Mintäh työ noin varajatta? Kuin še teilä ei ole uškuo?» ₄₁Šiitä hyö vašta äijälti vareuvuttih ta kyšeltih toini toiselta: «Kenpä tämä Mieš on? Tuuli ta järviki totellah Häntä?»