Anteeksianto Vanhassa testamentissa

Vanhassa testamentissa anteeksianto koskee lähinnä Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta. Ihminen oli riippuvainen Luojastaan, mutta erotettu tästä syntinsä vuoksi. Ihmiset tarvitsivat Jumalan anteeksiantoa, jotta sovitus olisi mahdollinen.

Vanhassa testamentissa Israelin Jumala kuvataan pyhänä Jumalana. Hän ei suvaitse käskyjensä rikkomista. Tämän Pyhän Jumalan edessä ihminen joutui kohtaamaan oman syntisyytensä. Jumalan tahtoa vastaan toimiessaan ihminen menetti yhteyden omaan Luojaansa. Jumala oli hänelle vihainen ja ihminen pelkäsi Jumalan tuomiota (katso esimerkiksi Ps. 38:3-4 ja Dan. 9:16). Anteeksianto tarkoitti, että Jumalan ja ihmisen välinen muuri poistettiin, ihminen saattoi olla taas yhteydessä Jumalaan sekä kokea rauhaa elämässään.