Suomen Pipliaseura

Jumalat ja henget

Muinaisessa Lähi-Idässä jokaisella valtiolla, kaupungilla ja klaanilla oli omat jumalansa. Suurempien ja vähäisempien jumalien välillä oli ero.

Pantheon

Jumalat kuuluivat omaan yhteisöönsä samalla tavoin kuin ihmiset olivat perheensä jäseniä. Jumalien yhteisöä (”pantheon”) johti jumalien kuningas. Tärkeimmät jumalat olivat hänen poikiaan. He muodostivat neuvoston, joka teki kaikki päätökset. Eri aikoina ja eri paikoissa neuvostoon kuului eri jumalia.

Vähäisemmät jumalat ja henget

Tärkeimpien jumalien lisäksi oli useita vähäisempiä jumalia. Nämä vähäisemmät jumalat olivat yleensä pääjumaluuksien apureita tai sanansaattajia. Lisäksi oli henkiä, kuten demoneja ja esi-isien henkiä. Jako henkiin ja vähäisempiin jumaliin ei ollut aina selvä.

Ihmisten ja jumalien välinen ero

Jumalat kuvattiin yleensä ihmisten kaltaisiksi. Heillä oli silmät, korvat, kädet ja suu sekä tunteet kuten ilo, mustasukkaisuus ja viha. Ero ihmisiin oli se, että jumalat ovat paljon kookkaampia, viisaampia ja voimakkaampia. Jumalat olivat myös kuolemattomia toisin kuin ihmiset.

Jumala kuninkaana

Tietyn maan tai kaupungin jumalien pantheon kuvattiin kuninkaallisena hovina. Sitä johti kuningas, jonka ympärillä oli kuninkaallinen seurue. Jumalien kuningas johti jumalien neuvostoa, aivan kuten kuningas johti hovineuvostoa. Jumalien kuningas asui palatsissa ja istui valtaistuimellaan. Maanpäällistä temppeliä saatettiin pitää kopiona jumalan taivaallisesta temppelistä. Tämä tarkoitti, että jumala piti valtaa sekä taivaassa että maan päällä. Tavalliset ihmiset lähestyivät jumalten kuningasta samalla tavalla kuin he lähestyivät maallista kuningasta, kunnioittavasti ja uskollisina.

Vieraat jumalat Raamatussa

Vanhassa testamentissa ei kiistetä muiden jumalien olemassaoloa (katso esimerkiksi Tuom. 11:24). Ajatus yhdestä ainoasta Jumalasta on myöhempää perua. Mutta israelilaisilta kiellettiin muiden jumalien palveleminen. Israelin Jumala ei hyväksynyt muita jumalia rinnallaan (katso esimerkiksi 2. Moos. 20:1-6). Kaikki muut jumalat olivat vieraita jumalia. Raamatussa puhutaan usein hyvin yleistävään sävyyn "jumalista" tai "vieraista jumalista". Joskus ne mainitaan nimeltä.

Muiden kansojen jumalat

Vanhassa testamentissa nimetään usein "vieraita jumalia" eli muita jumalia kuin Israelin Jumala. Katso lisätietoja:

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.20.14
Seuraa meitä